”Ison-Britannian turvallisuuspalvelu värvää nuoren Serena Fromen suoraan Cambridgesta vuonna 1972. Salaisessa tehtävässä nimeltä Makeannälkä Serena tutustuu nuoreen kirjoittajalupaukseen. Hän lumoutuu miehen teksteistä ja pian miehestä itsestään. Kylmää sotaa käydään niin kirjallisuudessa kuin rakkaudessa, eikä Serena enää tiedä, mihin tai kehen voi luottaa.” (Takakansi)
Kirjassa kerrotaan, miten turvallisuuspalvelu etsi projekteihinsa nuoria kirjoittajia/kirjailijoita, jotka olivat jo valmiiksi ”oikeaan suuntaan” kallellaan. Heille tarjottiin suurehkoa apurahaa, mutta heidän mielipiteisiinsä ei (mukamas) yritetty vaikuttaa, vaan toivottiin vain, että he mahdollisuuden saatuaan (=pystyessään keskittymään kirjoittamiseen tarvitsematta käydä palkkatyössä) ”itsestään” kirjoittaisivat Neuvostoliiton vastaista propagandaa, jolla yleistä mielipidettä salavihkaa muokattaisiin.
Agenttia ei kielletty ryhtymästä suhteeseen ”asiakkaansa” kanssa ja kun niin kävi, tilanne monista eri asianhaaroista johtuen ajautui siihen, että Serena tietenkin lopulta sai potkut turvallisuuspalvelusta. Alkaen jo ensitapaamisesta Tomin kanssa hän myös joutui välikäteen, jossa kaikki vaihtoehtoiset toimintatavat tuntuivat yhtä huonoilta. Loppuratkaisu oli lohdullinen – pyyteetöntä kaiken anteeksiantavaa rakkautta on sittenkin olemassa!
Tämä ei ehkä ole kaikkein mukaansatempaavinta luettavaa, paikoin lukeminen tuntuu ”pakkopullalta”, mutta silti tekstissä on joku jännite eikä tätä voi kesken jättää :D
Kirjassa kerrotaan, miten turvallisuuspalvelu etsi projekteihinsa nuoria kirjoittajia/kirjailijoita, jotka olivat jo valmiiksi ”oikeaan suuntaan” kallellaan. Heille tarjottiin suurehkoa apurahaa, mutta heidän mielipiteisiinsä ei (mukamas) yritetty vaikuttaa, vaan toivottiin vain, että he mahdollisuuden saatuaan (=pystyessään keskittymään kirjoittamiseen tarvitsematta käydä palkkatyössä) ”itsestään” kirjoittaisivat Neuvostoliiton vastaista propagandaa, jolla yleistä mielipidettä salavihkaa muokattaisiin.
Agenttia ei kielletty ryhtymästä suhteeseen ”asiakkaansa” kanssa ja kun niin kävi, tilanne monista eri asianhaaroista johtuen ajautui siihen, että Serena tietenkin lopulta sai potkut turvallisuuspalvelusta. Alkaen jo ensitapaamisesta Tomin kanssa hän myös joutui välikäteen, jossa kaikki vaihtoehtoiset toimintatavat tuntuivat yhtä huonoilta. Loppuratkaisu oli lohdullinen – pyyteetöntä kaiken anteeksiantavaa rakkautta on sittenkin olemassa!
Tämä ei ehkä ole kaikkein mukaansatempaavinta luettavaa, paikoin lukeminen tuntuu ”pakkopullalta”, mutta silti tekstissä on joku jännite eikä tätä voi kesken jättää :D
Täällä syvällisempi arvostelu teoksesta: http://leenalumi.blogspot.fi/2013/02/ian-mcewan-makeannalka.html
 |
| Postcrossing-kortti :) |
Jeee! Tälläsiä lisää meille lukemista "opetteleville" ;)
VastaaPoista