Joko minulla on dementia tai sitten tv-sarjassa tapahtuu ihan eri asioita kuin kirjassa. Katsoin nimittäin yhden jakson ja siinä tapahtui asioita, joita ei mielestäni ollut kirjassa lainkaan, tai sitten ne oli ohitettu yhdellä sivulauseella, esimerkiksi Chummyn naimaongelmat ja sisar Monica Joanin oikeusjuttu. Sama ilmiö siis, kuin usein kirjoissa, joista tehdään tv-sarja tai elokuva. En ole esimerkiksi halunnut katsoa yhtäkään Harry Potter-elokuvaa, koska minusta vain tuntuu, että ne varmaankin ovat ihan latteita kirjoihin verrattuna. Samasta syystä minulle usein tulee olo, että joku kirja pitäisi lukea alkukielellä, koska suomennos vaikuttaa jotenkin lattealta. Viimeksi näin kävi Fifty shades of Grey-kirjasarjan kanssa.
Sarjaa tuskin tulen enempää katsomaan, mutta kirja oli hyvä. Vaikka siinä ei ollut selkeää juonta, se oli varsin mielenkiintoinen ajankuvaus 50-luvun Lontoon satamakortteleista ja olosuhteista, joissa kätilöt tuohon aikaan työskentelivät.
Takakannesta: ”On puoli kolme aamuyöllä! Vääntäydyn puoliunessa virka-asuuni. Miksi minä ikinä ryhdyin tähän? Minun on täytynyt olla hullu! Kadunko valintaani? En koskaan enkä milloinkaan.
Jennifer Worth kertoo hauskasti ja liikuttavasti ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä. Cable Streetin ilotalot, Krayn gansgteriveljekset ja pommien tuhoamilla alueilla notkuvat tenunlipittäjät ovat osa maailmaa, johon 22-vuotias nuori nainen astuu. Lapsia syntyy slummioloissa, mutta aurinko paistaa myös köyhille.”
Sarjaa tuskin tulen enempää katsomaan, mutta kirja oli hyvä. Vaikka siinä ei ollut selkeää juonta, se oli varsin mielenkiintoinen ajankuvaus 50-luvun Lontoon satamakortteleista ja olosuhteista, joissa kätilöt tuohon aikaan työskentelivät.
Takakannesta: ”On puoli kolme aamuyöllä! Vääntäydyn puoliunessa virka-asuuni. Miksi minä ikinä ryhdyin tähän? Minun on täytynyt olla hullu! Kadunko valintaani? En koskaan enkä milloinkaan.
Jennifer Worth kertoo hauskasti ja liikuttavasti ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä. Cable Streetin ilotalot, Krayn gansgteriveljekset ja pommien tuhoamilla alueilla notkuvat tenunlipittäjät ovat osa maailmaa, johon 22-vuotias nuori nainen astuu. Lapsia syntyy slummioloissa, mutta aurinko paistaa myös köyhille.”
JESS! Tätä on odotettu!
VastaaPoista